Onpas aikaa kun on tullut viimeksi "kynään" tartuttua. On vissiin ollut jotain parempaa tekemistä tai ei ole ollut asiaa. Tai sitten vähän kumpaakin.

Kesä oli ja meni. Ja olipas kesä. Lämmintä riitti omiksi ja muittenkin tarpeiksi. Lisäksi siihen vielä "pientä" elämän muutosta. Tulin vaihtaneeksi kortteeria. Joku on joskus sanonut että kaikki loppuu aikanaan. Yksi elämän vaihe tuli elettyä. Asioilla on kuitenkin loppupeleissä tapana järjestyä ja ihan hyvin "uuteen" elämään ollaan Pipan ja Artun kanssa sopeuduttu. Tai suurimmaksi osaksi lähinnä Pipan kanssa. Artun syötyä asuntoa, hänen osoitteensa on toistaiseksi ja suurimmaksi osaksi vielä entisessä kodissa. Onhan se ollut harjoittelua itsellekin rakentaa uudet rutiinit ja jutut, mutta hyvin on selvitty.

Vaikka kesällä ei helteen takia tullut Pipan kanssa tehtyä oikein mitään, ollaan menty hommissa eteenpäin. Koko kesä oltiin ensinnäkin puruista tauolla. Pipa on oikein innokas uimari. Yhdellä uintireissulla venetraileri sattui jäämään tielle hänen juostessa järveen. Naamahan siinä hommassa aukesi. Ei hyvä juttu tollasilla helteillä, mutta hyvinhän tuo parani.

Elokuun puolessa välissä käytiin Kuopiossa bh:ta kokeilemassa.    Tuli treenattua edellisestä kerrasta jotain oppineena hieman erillä tavalla ja tulosta tuli. Olin tyytyväinen tottikseen vaikka jännitin ihan törkeenä huomatessani että ollaan ensin paikallaolossa. Muistin siinä sen tiedon saatuani että eipä ole treeneissä koskaan niin päin tullut tehtyä, mutta koiran on toimittava tilanteessa kuin tilanteessa ja näinhän se teki. Ainoa mikä itseä jäi harmittamaan oli liikkeestä istumisessa typerä käskyttäminen ja Pipa jäi seisomaan. Muuten suoritti liikkeet todella hyvin ja tuomarilta tuli kehuja.  

Onnistumisen jälkeen on helppo hymyillä!

Jälkiä on tullut kesän aikana ajettua vaihtelevalla menestyksellä ja meinasin jo heittää hanskat tiskiin esineen ilmaisun kanssa. Se kun tahtoi ilmaista ne aivan totaalisen vinoon. Koskaan ei ole esineestä ohi mennyt mikä on sinänsä hyvä asia, mutta kun se ilmaisi ne niiiiiiiin vinoon. Noh, tässäkin asiassa kun ohjaaja antaisi koiran tehdä rauhassa töitä eikä hengittäisi niskaan metrin päässä, asia saattaisi korjaantua. Ja niinhän siinä kävi. Ongelma oli siinä (valitettavasti) että Pipa väisti minua ilmaisussa. Mutta nyt kun ohjaaja malttaa pysyä hyvän matkan päässä, esineet ilmaistaan korrektisti suoraan. Kulmatyöskentely on myös parantunut huimasti kun opin luottamaan koiran tarkkuuteen ja jätin (lopulta) makupalat kulmista kokonaan pois. Koemittaista jälkeä ollaan jo ajettu ja se sujuu hyvin.

Puruista oltiin tosiaan koko kesä tauolla ja mikä muutos oli tapahtunut! Viime treeneissä mentiin taas huimasti eteenpäin ja treenataan jo tosissaan koeliikkeitä. Pitkäliike otettiin pitkästä aikaa sunnuntaina ja kylläpä neiti yllätti. Ohjaajaa vallan huimasi. Treenikaveri oli sivusta katsomassa ja sanoi ettei jarruttanut yhtään. Hyvä Pipa!!  

Viime viikonloppu oltiin Sannan järkkäämällä parson-pitoisella leirillä. Artun kanssa tehtiin lauantaina jälki ja sehän meni ihan putkeen. Paitsi että se oli aivan liian lyhyt. Ei kiinnostanut jätkää makupalat lopussa vaan riista oli mielessä.  Kävimme myös kettua morjestamassa ja kaikista ennakkokäsityksistä huolimatta se mahtui sinne luolaan. Ja hyvin kettua työsti, vaikka oli ensimmäistä kertaa ketun kanssa putkessa.  Artun into voittaa sen koon tuomat hankaluudet monessakin asiassa..

Reilun viikon päästä kokoonnutaan Kajaaniin beussi-porukalla ja odotettavissa on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sitä odotellessa..

Joskus pitää mietiskellä. Nyt sitten on mietiskelty. Parin viikon ajan. Aikaisemmin jos olisi "kynään" tarttunut, teksti ei välttämättä olisi julkaisukelpoista. Epäonnistumisia sattuu, tiedän sen. Silti itsensä lyttyyn lyöminen on ollut ohjelmassa. Minä vaan en halua epäonnistua. Silloin kun epäonnistuu, täytyy miettiä, mitä voisi tehdä toisin. Tätä on nyt pohdittu. Kaiken tämän alkulänkytyksen syy on selvä. Ei mennyt bh läpi! Ja että minä olin pettynyt! Itseeni, tietenkin. Mutta kuten viimeisen kirjoituksen lopetin: eteenpäin sano mummo lumessa. Pätee edelleen. Jospa seuraavan kerran kokeeseen mentäessä ei tarvitsisi rämpiä lumessa, tai sohjossa, tai rapakossa. Tai kaikkien näitten kolmen yhteismössössä.

Treenejä tosiaan hieman muuttaneena, en osaa sanoa tuloksesta kuin vasta sitten kun päästään kokeeseen uudelleen. Ei se nimittäin tuota temppua ole koskaan tehnyt treeneissä, minkä se kokeessa teki. Tämä on pelin henki.

Tänään avattiin myös peltokausi. Ensimmäiseksi jäljeksi talven jäljiltä suhteettoman vaikeissa olosuhteissa se meni ihan hyvin. Tulipahan tehtyä tsekkaus, mihin osa-alueisiin pitää kiinnittää huomiota. Isoin asia mikä pitää korjata on keskittyminen. Häntä pyörii ja höseltää liikaa. Tämä on ensimmäinen asia. Toisekseen, tämän "ongelman" korjaaminen, korjaa luultavasti monta muutakin juttua. Treeniä, treeniä..

Oli hauskaa tehdä tuossa illan ratoksi esineruutu. Talloin alueen johon jätin kaksi esinettä. Hain koiran linjalle ja lähetin. Koira joka on tehnyt ruutua noin viisi kertaa. Tykkää hommasta niin hemmetikseen ja on todellinen luonnonlahjakkuus. Palkkaa itsensä pelkästä esineen löytämisestä. Hauskaa puuhaa. 

Paljon on tehtävää. Eipähän käy aika pitkäksi. 

Niin sitä vaan paukutetaan kohti kesää ja vauhti eikun kiihtyy. Tapahtumia tuntuisi olevan enemmän kun niihin kerkeää osallistua. Tai lähinnä haluaisi osallistua. Toissa viikonloppuna olimme Sannan kanssa Repoketun/Akhilleus leirillä Hauhovissa. Tulipa sekin paikka korkattua. Ja kyllähän me korkattiinkin..

Lauantaina treenattiin tottista Johannan hyvinkin tarkan silmän alla. Eipä sillä, niin se pitää ollakin ja taas tuli paljon kotiin viemisiä. Treenit onnistuivat mielestäni ihan ok. Varsinkin sunnuntai aamun treeniin olin oikeinkin tyytyväinen, kun otettiin käyttöön opitut asiat. Ohjaajakin oli enemmän kuin kartalla, eikä kuulunut enää "KÄSKY".  Sitä voikin mennä pieni ihminen sekaisin kun oikein yrittää. Eipä siitä sen enempää. Sunnuntaina treenattiin myös Mikko-maalimies-oppilaan kanssa piilonkiertoja ja nekin meni ihan hyvin. Huolimatta siitä ettei sukkahousut olleet käytössä.

Sunnuntaina kokeiltiin sitten ihan tositoimissa piilonkierron toimivuutta omalla kentällä ja kyllähän koira kiertäisi kun ohjaaja osaisi ohjata sen kädellään oikein. Voi tsiisus, miten voi olla hankalaa. No, onnistuneet treenit saatiin siitä huolimatta ja Pipan purut ovat taas menneet harppauksella eteenpäin.

Tämä viikko treenattu todella ahkerasti. Meidän ensimmäinen koitos häämöttää lauantaina. Käydäänhän kokeilemassa neitosen kanssa. Kuhan ei minulla "neitejä" tee siellä sitten. Eteenpäin sanoi mummo lumessa ja sitä rataa.

Loma viikko mennyt taas aivan liian nopeaan. Paljon on keretty hommailemaan, myös laiskotella  niin kuin lomalla kai kuuluu tehdäkin. Kelit ovat olleet jokseenkin ihmeelliset täällä meidänkin korkeudella. Kevät tuli oikein ryminällä päällensä ja lumet ovat hävinneet silmissä. Saas nähdä millaisen takatalven se keksii vielä tehdä..

Koirien kanssa alkaa olemaan aika kurjaa kun meidän piha näyttää isolta kuralätäköltä. Pipan kanssa parit tottistreenit tuli käytyä loman aikana. Kovasti se Bh jo mielessä pyörii joten sinne nyt lähinnä "viimeistelyjä". Eipä sillä, jotku jutut on kyllä vielä alkutekijöissään mutta kyllä tässä kerkeää. Mulla taitaa päteä kaikkeen tämä viime tippa- sääntö. Lähinnä jätöistä istumisessa haluaisin vielä viimeisen silauksen ja paikalla oloa ei olla tehty oikeastaan vielä ollenkaan kunnon häiriönalaisena. No, se asia varmaan korjaantuu viikonloppuna leirillä.  Puruissa kävimme myös kahtena päivänä peräjälkeen ja mukava huomata että oppimista tapahtuu sielläkin saralla. Neitosella on pääkoppa kasvanut viimeisen puolenvuoden aikana niin, että ollaan päästy tietyissä asioissa etenemään ilman että koiraa täytyy "ajaa nurkkaan".

Artun kanssa käytiin sanomassa tänään ketulle päivää. Annankin kuvien kertoa enemmän..

Ensiksi sitä piti käydä varovaisesti haistelemassa...

....mutta sen henki haisi niin helv...n pahalle, ettei sitä kestänyt kukaan noin läheltä..

....pikkaisen siinä piti steppailla ja etsiä uutta hyökkäyskohtaa...

....mutta Arttu katsoi parhaaksi vaan sulkea nenänsä ja mennä sanomaan sille repolaiselle suorat sanat. Vaikka että pese hampaas, retku.

Arttu syttyi kivasti ja sen jälkeen kävimme tutustumassa vielä luoliin ja sielläkin pikku-jätkä liikkui todella rohkeasti. Vaikka tuon kokoinen mahtuu siellä vielä melkein juoksemaan. Nyt annetaan tyypin kasvaa ja käymme varmaan kesällä katsomassa uudestaan. Pitäähän se käydä katsomassa onko kettu saanut legonsa kuntoon siihen mennessä..  Vai pitääkö sille taas kiroilla?

Niinhän sitä taas karavaani pistettiin pystyyn arvoisan kasvattajan kanssa ja suuntasimme matkamme kohti Heinolaa. Even "toinen mummu" luokse saavuimme myöhään perjantai-iltana. Lauantai-aamuna lähdimme luonnetesti paikalle Orimattilaan. Pipan kaikki sisarukset olivat myös paikalla. Testi sujui aikalailla odotusten mukaisesti. Itselleni mielenkiintoisemmat osa-alueet olivat hyökkäykset ja toimintakykyä kuvaava pimeä huone. Puruissa koiraa ei ole vielä kuormitettu juurikaan maalimiehen puolelta, joten oli todella mielenkiintoista tietää miten neiti reagoi seinässä yksin ollessaan. Videolta en ole Pipan suoritusta vielä nähnyt, mutta mitä muut kertoivat, koira vastasi hyvin uhkaan. Pikkaisen radan kuormitus kuitenkin neitosessa näkyi, mutta palautui hyvin kun muutaman kerran sitä rohkaisin. Ampumisessahan se sitten "nousi", joten laukauksia taisi tulla kolme. Halusivat katsoa että se reagoi "oikein", tästä tuli arvosteluun laukauskokematon.

Vääntöä. Taistelutahdosta Pipa sai +3 suuri, johon olin myös tyytyväinen. Tuomari sanoi että puru saisi olla vielä lujempi, mutta sepä oli itsellä tiedossakin, ei tuo puukapula leikkivälineenä ole kovin tuttu.              

Kelkka hirvitti hieman mutta tuomarin sanoin " koira taisteli hyvin sitä vastaan".

Pipa pisti "muumit" kehiin.

Hui helevata... Ohjaaja säikähti ihan yhtä paljon. Pikkasen tärskähti kuraa naamalle haalarin hypätessä..

Ilkeä mies..

Lauantai-iltana sitten saunottiin, syötiin, juotiinkin ja "juoruttiin". Seura oli mitä parhainta joten ilta meni rattoisasti. Sunnuntai aamu valkeni vähemmän rattoisasti. Koiranohjaaja-Väisänen otti pienen välikuoleman ennenkuin pääsimme kotiin suuntaamaan, kuitenkin hyvissä ajoin. Kiva reissu! Kahden viikon päästä jatkamme harjoituksia leirillä Hauholla. Katsotaan mitä "yllätyksiä" siellä paljastuu .

 

Ps. Aina mä unohdan tän: kuvat on Sannalta. (Haastaa minut vielä käräjille tekijänoikeus-juttuun..  Voi Jesaja  )